Närästystä hoidetaan ensisijaisesti PPI-lääkkeillä (pantopratsoli, omepratsoli, esomepratsoli, rabepratsoli ja lansopratsoli), jotka vähentävät mahahapon eritystä heikentämällä mahalaukun limakalvolla happoja tuottavien solujen toimintaa. Niitä käytetään tarvittaessa, kunnes oireet ovat helpottaneet. Lääkärin määräyksestä PPI-lääkkeitä voi käyttää myös pidempinä kuureina. Omin päin pitkää kuuria ei pidä syödä, koska jatkuva mahan hapottomuus voi johtaa vitamiinien ja mineraalien puutoksiin. Pidempi käyttö pitää ”ajaa alas” vähitellen, sillä lääkityksen äkillinen lopettaminen voi kiihdyttää mahan hapontuotantoa. PPI-lääkkeiden vaikutus alkaa yleensä melko pitkällä viiveellä: voi mennä parikin päivää.

Happosalpaajia ovat myös H2-salpaajat (ranitidiini ja famotidiini), jotka vähentävät mahan happamuutta vähentämällä mahahapon erittymistä limakalvolla ja pienentämällä sen happo- ja pepsiinipitoisuutta. H2-salpaajien vaikutus alkaa yleensä alle tunnissa. Niitä voi käyttää tarvittaessa tai lyhyinä kuureina, sillä vaikutus heikkenee toistuvassa käytössä nopeasti. Joillakin happosalpaajilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.